Jälkiä pitkin Nuuksioon

16.03.2017

Kevätaurinko paistelee jo päivällä lämpimästi, mutta usein yöllä mennään pakkasen puolelle vielä reippaasti. Maaliskuu on loistavaa aikaa eläinten jälkien tarkkailuun, kun ne ovat aktiivisempia kiima-ajan lähestyessä. Kävin kahtena peräkkäisenä päivänä pienillä kävelylenkeillä Nuuksiossa ja kuvasin muutamia tavallisimpia vastaan tulevia jälkiä.

Joutsen_parin_jaljet_hangessa_Nuuksio

Nuuksiossa liikkuminen talvella 

Minusta on ihana hiihdellä Nuuksion lammilla ja ympäröivillä pelloilla. Jalkaisin liikkuminen on toki myös mahdollista, sillä useat melko pienetkin Nuuksion kansallispuiston alueen polut ovat hyvin tallattuja vaikka sen kummempaa talvikunnossapitoa ei ole.

Lumikenkäily on kätevä tapa lähteä metsään jälkientutkintaretkelle. Etenkin iltapäivällä hankikanto saattaa jo upottaa, mutta lumikengät pitävät kulkijan hangen päällä. Lumikengillä on helppo tehdä retkiä metsään ilman sen kummempaa päämäärää. Jos löytää tuoreen jäljen voi lähteä seurailemaan jälkiä metsän halki ja ihmetellä esimerkiksi ketun reittejä. 

Tunnista eläinten jäljet 

Jälkiä tunnistaessa kannattaa kiinnittää huomiota jälkisarjan muotoon ja niiden kokoon. Näin suurin osa nisäkkäistä on melko helposti tunnistettavissa.

Jäniksen tai rusakon jälki on helppo tunnistaa hangella. Jälki on tuttu ja tulee vastaan pelloilla, järven jäällä ja metsässä. Jäniksen ja rusakon jälkeä on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Nuuksion metsissä rusakko on kuitenkin huomattavasti yleisempi tuttavuus. 

Rusakon_jaljet_hangessa_Nuuksio.jpg#asse

Toinen usein tunnistettu jälki on ketun "helminauha". Helminauhamainen jälki johtuu siitä, että kettu liikkuu pääsääntöisesti ravia, jolloin takajalka osuu tarkasti etujalan jättämään jälkeen. Ketun tassun halkaisija on 5-7 cm.

Supikoiran jälki on hyvin samankaltainen kuin ketulla. Supikoiran antura on kuitenkin hieman pienempi (noin 4-5 cm) ja se on muodoltaan soikeampi kuin ketulla. Lisäksi supikoiran jättämä helminauha on mutkitteleva ja siinä näkyy usein myös hännän tai karvojen jälkiä, jos lumi on pehmeää. 

Ketun_jaljet_hangessa_Nuuksio.jpg#asset:

Kolmanneksi yleisin jälkien jättäjä on orava.  Oravan jälki on hyvin helppo tunnistaa, sillä jälki kulkee puun juurelta ja toisen puun juurelle. Takakäpälän jälki on noin 6 cm ja etukäpälä noin puolet siitä. 

Oravan_jaljet_hangessa_Nuuksio.jpg#asset

Metsässä liikkuessa vastaan tulee usein myös erikokoisia sorkan jälkiä. Jäljet muistuttavat toisiaan ja muodon perusteella on vaikea arvioida, mikä eläin on kyseessä. Selvyyden saa mittaamalla sorkan pituuden. Metsäkauriin sorkanjäljen pituus on 4 cm. Valkohäntäpeuran sorkkakoko vaihtelee 7-10 cm välillä. Täysikasvuisen hirven jälki on suurin, sen pituus on 12-16 cm. 

Tänä keväänä myös mäyrä näyttää heränneen talviunilta hieman etuajassa ja liikkuu aktiivisesti. Tassunjälki on melko helposti tunnistettava. Mäyrällä on viisi varvasta ja jälki näyttää pienen karhun jäljeltä. Mäyrät liikkuvat yleensä auringon laskun jälkeen ja pysyttelevät mieluiten metsässä. 

Mayran_jaljet_hangessa_Nuuksio.jpg#asset

Viime viikonloppuna löysimme järven jäältä joutsenpariskunnan jäljet. Parempi kuva kiihdytysjäljistä löytyy tämän kirjoituksen alusta, mutta alla olevasta kuvasta käy mielestä upeasti ilmi, miten valtava on joutsenen räpyläjalka. Vieressä 39 koon kengän jälki.

Joutsenen_jaljet_hangessa_Nuuksio.jpg#as

Näillä vinkeillä pääset pitkälle jälkien tunnistamisessa. Luonnonvarakeskuksen ylläpitämältä Riistakolmiot.fi-sivustolta löytyy selkeät kuvat ja kuvaukset eläimistä sekä hyvät kaaviot eri eläinten jäljistä.
 
- Annu