Vihreässä värikylvyssä

31.10.2016

Lähdimme mieheni kanssa viime viikonloppuna pitkästä aikaa päiväretkelle Nuuksioon. Kesä ja syksy ovat olleet niin kiireiset, ettei yhdessä ulkoilulle tuntunut löytyvän aikaa. Mutta lauantaina aamukahvipöydässä päätimme lähteä yhdessä pidemmälle retkelle.

WP_20161029_13_06_23_Pro.jpg#asset:655

Pieni osa Nuuksion kansallispuistosta kuuluu Kirkkonummen kuntaan ja päätimmekin kokeilla hieman hiljaisempia Nuuksion reittejä Kirkkonummen suunnalta. Löysimmekin jotakin aivan ihastuttavaa!

Lähdimme matkaan Pohjois-Kirkkonummelta, Veikkolasta. Valitsimme retken aloituspaikaksi Mustakorven pysäköintialueen kansallispuiston länsilaidalta. Heti parkkipaikkaa syleilevät komeat jykevät kuuset. Paikka on nimensä väärti, ehdottomasti.

WP_20161029_11_48_10_Pro.jpg#asset:652

Lähdimme kävelemään parkkipaikan laidalta lähtevää puomilla rajattua metsäautotietä, joka haarautuu pariinkin otteeseen. Me seurailimme vasenta reittiä ja saavuimme vanhalle Kolperinkankaan metsäpaloalueelle. Palosta on kulunut jo jonkin aikaa, mutta mäntyjen kaarna oli vielä hiiltynyt. Osa puista oli kuitenkin kaarnansa turvin selvinnyt palosta. Paikalla on edelleen surullinen tunnelma vielä monen vuoden jälkeen. Luonnolla on kuitenkin valtava uudistava voima ja pieniä puuntaimia pilkotti jo hiiltyneiden runkojen välistä.

WP_20161029_12_09_29_Pro.jpg#asset:653

Päätimme poiketa metsäautotieltä ja oikaista Kämppäkangasta kohti. Reitti oli kartan mukaan soista maastoa, mutta päätimme kokeilla kuitenkin. Usein polulta poiketessa näkee enemmän ja niin kävi tälläkin kertaa. Onnistuimme valitsemaan aivan mahtavan reitin! Se oli täynnä pehmeää, vihreää sammalta, toinen toistaan hienompia sammaleenpeittämiä kantoja ja mättäitä.

WP_20161029_12_51_05_Pro.jpg#asset:654

Vihreä hämyinen metsä ympäröi meidät. Vihreä sammal lattiana, havupuiden oksat kattona ja niiden sammaloituvat rungot seininä. Vain tuuli suhisi puiden latvoissa. Upeaa! Metsässä olimme vain me ja tuuli, muita ääniä ei kuulunut. Äkkiä pusikossa oksa rasahti, toinenkin ja kuului kahinaa. Seurasimme ääntä, mutta sen aiheuttaja jäi epäselväksi. Jäljistä päätellen olimme osuneet hirven piilopaikan lähelle. Jatkoimme matkaamme ja seurailimme kallion päältä alhaalla virtaavaa, soistunutta jokea ja pääsimme takaisin polulle kuivin jaloin.

Olimme Soidinsuon lähellä ja päätimme tehdä pikavierailun myös sinne. Olin useasti kävellyt siitä ohi, mutta koskaan en ollut käynyt itse suolla. Polulta olikin vain muutaman sadan metrin matka suolle. Jos se osuu reittinne varrelle, kannattaa siellä ehdottomasti piipahtaa.

WP_20161029_14_01_51_Pro.jpg#asset:656

Reittivalintamme onnistui aivan loistavasti! Koko päivän aikana meitä tuli vastaan vain kaksi pyöräilijää ja kaksi patikoijaa. Muutoin meitä seurailivat vain tikkojen ja töyhtötiaisten uteliaat silmät kuusenoksien lomasta.

Sanotaan, että luonnolla ja vihreällä värillä on rauhoittava vaikutus. Ainakin minuun se vaikuttaa juuri siten. Raukeana kävelimme yhdysreittiä takaisin Veikkolaan. Vihreä värikylpypäivä oli onnistunut täydellisesti!

WP_20161029_15_08_15_Pro.jpg#asset:657

Kävelimme pääosin merkitsemättömillä reiteillä, joten kartta ja kompassi täytyy ehdottomasti pakata mukaan. Jos omatoiminen retkeily arveluttaa, Nuuksion kansallispuistoon pääsee tutustumaan myös eräoppaan johdolla. Sisareni Annu on eräopas ja vie teidät mielellään tutustumaan Nuuksioon. Kysykäähän tarjousta info@hawkhill.fi.

Ulkoilu kannattaa aina. Mukavia retkiä!

-Kaisa