Yöttömän yön lemmentaika

20.06.2016

Suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluvat juhannuksena tehdyt juhannustaiat. Muistan nuorena olleeni kiinnostunut taioista ja virvatulista. Virvatulta en ole koskaan nähnyt, mutta juhannustaikaa muistan kokeilleeni.

Muiden jo nukkuessa laitoin hiljaa saappaat jalkaan ja livahdin yöpaitasillani ulos hieman hämärään juhannusyöhön. Olin päättänyt kokeilla juhannustaikaa nähdäkseni tulevan mieheni. Lähdin keräämään seitsemää kukkaa, jotka juhannusyönä kerättynä ja tyynyn alle laitettuna näyttäisivät unessa aviomieheni kasvot.

WP_20150720_20_23_56_Pro.jpg#asset:544

Ulkona oli tyyntä ja hiljaista. Ilma tuntui pehmeältä, jossakin lintu vielä lauloi. Kävelin kotitalomme takametsään ja valitsin tarkasti, mitä kukkia poimin. Vain kauneimmat kelpasivat kimppuuni: aitovirna, tervakukka, nurmitädyke, oravanmarja sekä “jokin valkoinen, jonka nimeä en muista”.

Saatuani kimpun valmiiksi, sidoin kukat yhteen heinänkorrella ja pujahdin hiljaa takaisin sisään. Sujautin kukat tyynyni alle. Uni ei meinannut millään tulla, kun yöllinen seikkailu pyöri mielessä.
Mutta viimein vaivuin uneen.
 
WP_20160612_14_44_02_Pro.jpg#asset:545
 
Aamulla, kun heräsin en ollut nähnyt mitään unia, pelkkää mustaa. Harmitti. Taika ei ollutkaan toiminut. Mietin, olisiko kukkia siltikin pitänyt olla enemmän, ehkä yhdeksän? Olivatko kukat kenties vääränlaisia, kun ne olivat metsästä poimittuja eivätkä niityltä? Olisiko kukat pitänyt poimia alasti? Entä jos jäänkin vanhaksi piiaksi?
 
Tätä juhannustarinaa on hauska muistella. Luulen, ettei mikään yllämainituista asioista ollut syy siihen, ettei taika toiminut. Löysin nimittäin mieheni kaukaa ja ehkäpä juhannustaika ulottuu vain koti-Suomen alueelle.

Kannattaa kokeilla, ehkäpä taika toimii sinun kohdallasi!

WP_20150716_23_17_55_Pro.jpg#asset:543

Hyvää taikayötä toivotellen,

-Kaisa